OiRAn perustettiin tarjoamaan helppokäyttöisiä työkaluja ohjaamaan mikrokokoisia ja pieniä organisaatioita läpi koko riskinarviointimenettelyyn. EU-OSHAn vuonna 2009 kehittämä ja vuodesta 2010 käytössä ollut OiRA-ohjelmisto perustuu alankomaalaiseen helppokäyttöiseen RI&E-riskinarviointivälineeseen, joka on osoittautunut ilmeisen onnistuneeksi. 

EU-OSHAn OiRA-ohjelmiston avulla työmarkkinaosapuolet (työnantaja- ja työntekijäjärjestöt) ja kansalliset viranomaiset (ministeriöt, työsuojeluviranomaiset, työsuojelulaitokset jne.) voivat tuottaa alakohtaisia riskinarviointityökaluja pienyrityksille.

OiRA-hankkeen verkkosivustolla on päivitettyä tietoa hankkeesta (OiRA-kumppaneista sekä käytössä olevista tai lähiaikoina julkistettavista OiRA-työkaluista.

Riskinarviointi on työturvallisuuden ja työterveyden hallinnan perusta, ja se on olennaisen tärkeää terveellisen työpaikan luomisessa. 

EU-OSHA tukee OiRAn kautta kesäkuussa 2021 käynnistettyä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa EU:n strategiakehystä 2021–2027. OiRAn tarkoitus on riskinarviointia helpottamalla saada yhä useampi mikrokokoinen ja pieni organisaatio arvioimaan riskejään ja parantamaan riskinarviointien laatua. OiRA-työkalujen avulla yritykset voivat aloittaa riskinarviointimenettelyn (tai parantaa sitä). OiRA-työkalut voivat parantaa yritysten kilpailukykyä, kun esimerkiksi ammattisairauksista johtuvat kustannukset pienenevät, onnettomuusriskit vähenevät minimiin, työolot paranevat ja organisaation suorituskyky tehostuu.

Riskinarviointi on nykyään monille organisaatioille tuttua. Sadoilla tuhansilla työpaikoilla eri puolilla Eurooppaa arvioidaan riskejä niiden ehkäisemiseksi. Joillekin yrityksille ja erityisesti mikrokokoisille ja pienille organisaatioille riskinarviointi voi kuitenkin olla haastavaa. OiRA voi helpottaa riskinarviointia tarjoamalla organisaatioille resursseja, joita ne tarvitsevat selviytyäkseen tästä haasteesta.

OiRA-työkalujen käytöstä on monenlaisia hyötyjä organisaatioille:

• maksuton käyttö
• saatavilla verkossa
• saatavilla myös mobiilisovelluksena
• mukautettu eri toimialoille
• voidaan tietyssä määrin mukauttaa yritysten erityisolosuhteisiin
• työkalujen avulla on mahdollisuus laatia toimintasuunnitelma ja valita toimia ehdotettujen toimenpiteiden luettelosta

OiRA-menettelyssä on viisi keskeistä vaihetta:

1. Valmistelu: vastaamalla muutamiin yksinkertaisiin kysymyksiin OiRAssa on mahdollista tietyssä määrin räätälöidä riskinarvioinnit yritysten erityispiirteisiin
2. Tunnistaminen: tarkastellaan sellaisia työhön liittyviä asioita, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoa, ja tunnistetaan työntekijät, jotka voivat altistua vaaroille
3. Arviointi: tunnistetut riskit asetetaan tässä vaiheessa tärkeysjärjestykseen Priorisointi auttaa myöhemmin päättämään, mitkä toimenpiteet olisi toteutettava ensin
4. Toimintasuunnitelma: työkalu auttaa laatimaan toimintasuunnitelman ja päättämään, miten riskit poistetaan tai miten niitä hallitaan
5. Raportti: työkalu luo lopuksi automaattisesti raportin ja toimintasuunnitelman, jotka voidaan tulostaa ja/tai ladata ja joiden avulla riskinarviointiprosessin tulokset voidaan dokumentoida

Rekisteröitymiseen tarvitaan vain voimassa oleva sähköpostiosoite. Yksityishenkilöt tai organisaatiot voivat valita oman maan, toimialan ja yrityksen tarpeisiin sopivimman OiRA-työkalun. 

Tutustu OiRA-hankkeen verkkosivustolla oleviin OiRA-työkaluihin toimialoittain ja maittain.

Kaikki OiRA-työkalut on luotu työmarkkinaosapuolten ja/tai kansallisten viranomaisten toimesta tai niiden myötävaikutuksella. OiRA-hankkeen verkkosivustolla on lisätietoja työmarkkinaosapuolille tai kansallisille laitoksille/viranomaisille siitä, miten ne voivat osallistua ja kehittää yhden tai useamman alakohtaisen OiRA-työkalun.

Monien yhteinen näkemys nanomateriaalin määritelmästä on, että kyse on materiaaleista, joiden sisältämien hiukkasten yksi tai useampi ulottuvuus on 1–100 nanometriä (nm). Tutustu Euroopan komission nanomateriaalin määritelmään.

Nanomateriaalit ovat jopa 10 000 kertaa ihmisen hiuksen paksuutta pienempiä. Kokonsa puolesta niitä voidaan verrata atomeihin tai molekyyleihin, ja niiden nimi tuleekin niiden pikkuruisesta rakenteesta (nanometri on miljardisosa metristä, 10–9 m). Nanomateriaalit poikkeavat samoista mutta kooltaan suuremmista materiaaleista paitsi pienen kokonsa vuoksi myös muilta fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan, kuten muodoltaan ja pinta-alaltaan. 

Näiden eroavuuksien ansiosta nanomateriaalit tarjoavat uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia muun muassa tekniikan, tieto- ja viestintäteknologian sekä lääketieteen ja lääketeollisuuden alalla ja monilla muilla aloilla. Samat piirteet, jotka antavat nanomateriaaleille niiden ainutlaatuiset ominaisuudet, aiheuttavat kuitenkin myös nanomateriaalien terveys- ja ympäristövaikutukset. 

Nanomateriaaleja on luontaisesti esimerkiksi tulivuorenpurkauksessa syntyvissä kaasuissa. Niitä syntyy myös sivutuotteena ihmisen toiminnassa, esimerkiksi dieselautojen pakokaasuissa tai tupakansavussa.  Erityisen kiinnostavia ovat kuitenkin valmistetut nanomateriaalit. Niitä on jo hyvin monenlaisissa tuotteissa ja käyttösovelluksissa.

Joitakin tällaisia nanomateriaaleja on käytetty jo vuosikymmenten ajan, esimerkiksi synteettistä amorfista piitä muun muassa betonissa, renkaissa ja elintarvikkeissa. Osa niistä on keksitty vasta äskettäin, kuten nanotitaanidioksidi, jota käytetään UV-säteilyltä suojaavana aineena maaleissa ja aurinkovoiteissa, nanohopea, jota käytetään antimikrobisena aineena tekstiileissä ja lääkintäkäytössä, tai hiilinanoputket, joita käytetään laajasti niiden mekaanisen kestävyyden, keveyden, lämpöä haihduttavien ominaisuuksien ja sähkönjohtavuuden vuoksi sellaisiin tarkoituksiin kuin elektroniikkaan, energian varastointiin, avaruusaluksiin ja ajoneuvoihin sekä urheiluvälineisiin. Uusia nanomateriaalisukupolvia kehitetään nopeaan tahtiin, ja niiden markkinoiden odotetaan kasvavan.

Nanomateriaalin terveysvaikutuksiin liittyy merkittäviä huolenaiheita. Kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea (SCENIHR) on todennut, että moniin valmistettuihin nanomateriaaleihin liittyy todistettavasti vaaroja terveydelle. Kaikilla nanomateriaaleilla ei kuitenkaan välttämättä ole myrkyllisiä vaikutuksia, ja tapauskohtainen lähestymistapa on välttämätön niin kauan kuin tutkimukset ovat vielä kesken.

Merkittävimmin nanomateriaalien on todettu vaikuttavan keuhkoihin, missä ne voivat aiheuttaa muun muassa tulehduksia, kudosvaurioita, arpeutumista ja kasvainten muodostumista. Haittoja voi ilmetä myös sydämessä ja verenkiertojärjestelmässä. Tietynlaiset hiilinanoputket voivat aiheuttaa samankaltaisia vaikutuksia kuin asbesti. Nanomateriaalien on myös todettu kulkeutuvan keuhkojen lisäksi muihinkin elimiin ja kudoksiin, kuten maksaan, munuaisiin, sydämeen, aivoihin, selkärankaan ja pehmytkudoksiin.

Pienen kokonsa ja suuren pinta-alansa vuoksi hiukkasmaiset nanomateriaalit jauheena voivat olla räjähdysvaarallisia, vaikka niitä vastaavat karkeat materiaalit eivät ole.

Tutustu Euroopan komission katsaukseen nanomateriaalien lajeista ja käyttötarkoituksista sekä turvallisuusnäkökohdista ja Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston kirjallisuuskatsaukseen altistumisesta nanohiukkasille työpaikoilla.

Työntekijät voivat joutua kosketuksiin nanomateriaalien kanssa tuotantovaiheessa. Monet muutkin työntekijät voivat kuitenkin altistua nanomateriaaleille tuotantoketjun myöhemmissä vaiheissa. Niissä työntekijät eivät välttämättä edes tiedä olevansa tekemisissä nanomateriaalien kanssa, eikä altistumisen ehkäisemiseksi siksi todennäköisesti ole ryhdytty riittäviin toimiin. Lue kirjallisuuskatsauksemme nanomateriaaleja koskevien riskien havaitsemisesta ja riskeistä tiedottamisesta työpaikalla.

Altistumista voi siis tapahtua monenlaisissa työympäristöissä, joissa nanomateriaaleja käytetään, käsitellään tai prosessoidaan ja joissa ne voivat siten kulkeutua ilman mukana hengitykseen tai iholle. Tällaisia käyttöyhteyksiä on monilla aloilla terveydenhuollosta ja laboratoriotyöstä huolto- ja rakennustyöhön.

Lue lisää altistumisesta nanomateriaaleille työpaikalla

Euroopan unionin työsuojelulainsäädäntöä sovelletaan myös nanomateriaaleihin, vaikka niitä ei lainsäädännössä erikseen mainitakaan.  Merkittävimpiä asiaa koskevia säädöksiä ovat puitedirektiivi 89/391/ETY, kemiallisista tekijöistä annettu direktiivi 98/24/EY ja syöpäsairauden vaaraa ja perimän muutoksia aiheuttavista aineista annettu direktiivi 2004/37/EY sekä kemikaalilainsäädäntö (REACH- ja CLP-asetukset). Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajien on arvioitava nanomateriaaleihin työssä liittyvät riskit ja hallittava ne. Jos nanomateriaalien käytöstä ei voida luopua tai niiden syntymistä ei voida estää eikä niitä voida korvata vaarattomammilla materiaaleilla tai menettelyillä, työntekijöiden altistuminen on minimoitava ehkäisevillä toimenpiteillä seuraavan etusijajärjestyksen mukaisesti:

1. tekniset valvontatoimet nanomateriaalien lähteillä
2. organisatoriset toimet
3. viimesijaisena keinona henkilösuojaimet.

Vaikka monet kysymykset ovat vielä vailla vastausta, nanomateriaalien terveyttä ja turvallisuutta koskevat riskit aiheuttavat suurta huolta. Siksi työnantajien on yhdessä työntekijöiden kanssa noudatettava riskinhallinnassa varovaista lähestymistapaa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden valinnassa.

Nanomateriaalien, niiden lähteiden ja altistumistasojen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Saatavilla on kuitenkin ohjeita ja työkaluja, jotka auttavat nanomateriaaleihin liittyvien riskien hallinnassa työpaikalla.

Lue Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston tarkemmat ohjeet nanomateriaaleihin liittyvien riskien hallinnasta terveydenhuoltoalalla ja rakennustyössä. Myös muut organisaatiot ovat tuottaneet hyödyllisiä tiedotteita, muun muassa nanomateriaaleista rakennuksilla , huonekaluissa tai tutkimus- ja kehitystyössä.

Tietoa siitä, miten muut yritykset käsittelevät nanomateriaaleja, on saatavana hyvien käytäntöjen esimerkeistämme nanomateriaalien käsittelyssä työpaikoilla.

Sana "vihreä" yhdistetään usein turvallisuuteen. Se, mikä on hyväksi ympäristölle, ei kuitenkaan välttämättä ole hyväksi vihreiden työpaikkojen työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Joissakin tapauksissa on jo nähty, että ympäristön suojelemiseksi tarkoitettu uusi lainsäädäntö ja teknologia ovat johtaneet siihen, että työntekijät altistuvat aiempaa suuremmille vaaroille. Esimerkiksi kaatopaikoille päätyvän jätteen määrän pienentäminen on johtanut siihen, että jätteenkäsittelyn parissa työskentelevien työntekijöiden tapaturmat ja sairaustapaukset ovat yleistyneet.

Vihreisiin työpaikkoihin liittyvät uudet teknologiat tai työskentelyprosessit voivat aiheuttaa uusia vaaroja, joiden torjunta edellyttää uudenlaista taitojen yhdistelmää: "vanha" työterveys- ja -turvallisuusosaaminen ei yksinään riitä.  Esimerkiksi aurinkoenergialla toimivan lämminvesivaraajan asentamiseen tarvitaan niin katontekijän, putkimiehen kuin sähköasentajankin osaamista.

Vihreän talouden odotetaan kasvavan vauhdilla. Tämän seurauksena saattaa syntyä osaamisvajetta, ja kokemattomat työntekijät saattavat osallistua työprosesseihin, joihin he eivät ole saaneet koulutusta. Näin he altistuvat terveys- ja turvallisuusriskeille. Työvoima saattaa myös jakautua voimakkaammin korkeasti koulutettuun ja vähän koulutettuun työvoimaan, ja heikosti koulutetut saattavat joutua hyväksymään huonommat työolot. Lisäksi taloudelliset ja poliittiset paineet saattavat johtaa työturvallisuus- ja työterveysnäkökohtien sivuuttamiseen.

Jos vihreiden työpaikkojen on tarkoitus olla aidosti kestäviä, on varmistettava, että ne ovat hyväksi paitsi ympäristölle myös työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Vihreässä taloudessa, kuten muuallakin, asianmukainen työterveys ja -turvallisuus ovat keskeisiä kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamisessa. Onkin varmistettava tällä nopeasti kehittyvällä alalla, että se, mikä on hyväksi ympäristölle, on myös hyväksi työntekijöille.

Koska vihreän talouden odotetaan kasvavan nopeasti, on tärkeää ennakoida vihreisiin työpaikkoihin liittyviä uusia ja kehittyviä työterveys- ja työturvallisuusriskejä jo ennen niiden ilmaantumista. Siksi Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto on tehnyt yksityiskohtaisen Foresight-tutkimuksen, jossa tarkastellaan sitä, miten vihreät työpaikat todennäköisesti kehittyvät vuoteen 2020 mennessä ja mitä työterveys- ja työturvallisuushaasteita ne ehkä tuovat mukanaan. Tutkimuksessa on laadittu monia mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, jotka perustuvat vihreän teknologian mahdollisiin muutoksiin erilaisissa taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa. Tavoitteena on kiinnittää huomiota tämän alan mahdollisiin työterveys- ja työturvallisuusriskeihin ja tarjota erityisesti EU:n päätöksentekijöille välineitä, joiden avulla he voivat vaikuttaa tulevaisuuden työpaikkoihin ja huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta EU:ssa.

Lisätietoa:

Foresight-raportti työterveydestä ja työturvallisuudesta vihreissä työpaikoissa

Tiivistelmä raportista ja skenaarioista

Sarjakuvia skenaarioihin perustuvista uusista ja kehittyvistä työterveys- ja työturvallisuusriskeistä

EU-OSHA on tutkinut perusteellisemmin tiettyihin, ennakointitutkimuksessa esiin nousseiden vihreän teknologian aloihin, kuten pienimuotoisiin aurinkoenergiasovelluksiin, vihreään rakentamiseen ja tuulivoimaan liittyviä työturvallisuus- ja työterveyskysymyksiä.

Lue lisää:

• E-fact-julkaisu TTT:stä ja pienimuotoisista aurinkoenergiasovelluksista
• E-fact-julkaisu TTT:stä ja vihreistä rakennuksista
• TTT ja tuulivoima: lueraportti ja e-fact-tiivistelmä

Näillä vihreän teknologian aloilla on saatavilla tarkistuslistoja mahdollisten työterveys- ja työturvallisuusriskien tunnistamiseksi ja esimerkkejä ehkäisevistä toimenpiteistä. Tarkistuslistoja voidaan hyödyntää työpaikkojen riskinarviointiprosessissa:

• Tarkistuslista TTT:stä ja pienimuotoisista aurinkoenergiasovellukisista
• Tarkistuslista TTT:stä ja vihreistä rakennuksista
• Tarkistuslista TTT:stä ja tuulivoimasta

Työpaikkalainsäädännön nojalla työnantajan vastuulla on tehdä riskinarviointi ja varmistaa, että työntekijöitä suojellaan ja he saavat tietoa, opastusta ja koulutusta kemikaalien turvallisesta käytöstä työpaikalla merkintöjen ja käyttöturvallisuustiedotteiden pohjalta. Työnantajalla on myös oikeus pyytää lisätietoja aineen toimittajalta.

REACH-menettelyssä kerätään jatkuvasti lisää tietoa terveys- ja turvallisuusriskeistä kemikaalien käytöstä. Rekisteröijän (valmistaja tai tuoja), jonka on toimitettava edellä mainitut tiedot Euroopan kemikaalivirastolle, on myös välitettävä nämä tiedot jatkokäyttäjille tarjoamalla altistumisskenaarioita sisältävä laajennettu käyttöturvallisuustiedote, jossa esitetään turvallisen käytön toimintaolosuhteet ja riskinhallintatoimenpiteet työntekijöiden kouluttamisen ja riskinarviointimenettelyn tueksi. Rekisteröijällä on myös oikeus saada jatkokäyttäjiltä tietoa ehdotettujen riskinhallintatoimenpiteiden asianmukaisuudesta.

• Guidance for employers on controlling risks from chemicals (ohjeita työnantajille kemikaaleihin liittyvien riskien hallintaan) Kemikaalidirektiivin ja REACH-asetuksen vaikutuksia työpaikalla käsittelevä julkaisu.
• SLIC guidance on REACH for labour inspections (SLIC:n ohjeita REACH-asetuksen soveltamiseen työsuojelutarkastuksissa)
• OSHwikin artikkeli REACH-asetuksen vaikutuksesta/seurauksista työpaikoilla
• OSHwikin artikkeli käyttöturvallisuustiedotteesta

REACH-asetuksessa vaaditaan kaikkien sellaisten kemikaalien rekisteröintiä, joita valmistetaan tai tuodaan EU:hun vähintään tonni vuodessa.

Keskeiset seikat
Useimmat yritykset käyttävät kemikaaleja, toisinaan jopa tiedostamatta sitä, ja siksi on tärkeää, että tarkistat velvoitteesi, jos käsittelet teollisuus- tai ammattitoiminnassasi kemikaaleja. Sinulla saattaa olla velvollisuuksia REACH-asetuksen nojalla. Jos yrityksesi käyttää kemikaaleja työpaikalla, varmista työnantajaltasi, että

• käyttämäsi kemikaalit on rekisteröity tai ne aiotaan rekisteröidä. Tämä tieto löytyy ECHAn verkkosivustolta.
• käyttämistäsi kemikaaleista on ajantasaiset käyttöturvallisuustiedotteet,
• käyttöturvallisuustiedotteissa ja altistusskenaarioissa kuvaillut riskinhallintatoimenpiteet on otettu huomioon riskinarvioinnissa kemikaalin turvallisen käytön varmistamiseksi,
• työntekijöitä tai heidän edustajiaan on kuultu ja heille on tiedotettu työpaikan riskinarvioinnista.

Lähde: ECHA, ETUI

Valmistajat ja maahantuojat toimittavat ECHAlle tiedot aineen vaaroista, luokituksesta ja merkinnöistä sekä arvioinnin aineen mahdollisista riskeistä. Niiden on tehtävä yhteistyötä muiden yritysten kanssa, jotka haluavat rekisteröidä saman aineen. Puuttuvat tiedot on hankittava ja käyttöturvallisuustiedote on pidettävä ajan tasalla.

ECHAn ”Tietoa kemikaaleista” -osiossa on pääsy keskitettyyn tietokantaan, joka on avoin kansalaisille ja viranomaisille (ECHA, Euroopan komissio, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja lainvalvontaviranomaiset).

Rekisteröintimääräajat

REACH-asetus tuli voimaan 1. kesäkuuta 2007, ja sen tarkoituksena oli yhtenäistää ja parantaa Euroopan unionin (EU:n) siihenastista kemikaalilainsäädäntöä.

Siinä säädettiin kolmesta rekisteröintivaiheesta, joiden päättymisen määräajat ovat 30. marraskuuta 2010, 30. toukokuuta 2013 ja 30. toukokuuta 2018.

Lisätietoa eurooppalaisten ammattiyhdistysten ja ECHAn yhteisistä kampanjoista REACH-asetuksen mukaisista työnantajien velvollisuuksista: 2010; 2012; 2013; 2015.

ECHA ja jäsenvaltiot arvioivat yritysten toimittamat tiedot rekisteröintiasiakirjojen ja testausehdotusten laadun tutkimiseksi ja sen selvittämiseksi, aiheuttaako kyseessä oleva aine riskin ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Nimetty jäsenvaltio tekee perusteellisemman arvioinnin tietystä ainemäärästä. Muiden lakien nojalla jo rekisteröidyt aineet, kuten lääkkeet tai radioaktiiviset aineet, vapautetaan REACH-vaatimuksista osittain tai kokonaan.

Lisätietoa kemikaalien arvioinnista (ECHA)

REACH-asetuksen mukaan vaaralliset aineet voidaan kieltää, jos niiden riskejä ei voida hallita. Käyttöä voidaan myös rajoittaa tai sen edellytykseksi voidaan asettaa ennakkolupa.

Jäsenvaltio tai Euroopan kemikaalivirasto (Euroopan komission pyynnöstä) voi ehdottaa rajoituksia. Kaksi tieteellistä komiteaa tekee arvioinnin ja ECHA välittää lausunnot Euroopan komissiolle, joka ehdottaa hyväksyttäväksi uutta rajoitusta tai voimassa olevan rajoituksen tarkistamista.

Jäsenvaltio tai ECHA (komission pyynnöstä) voi pyytää aineen määrittelemistä erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi (SVCH), jota varten voidaan vaatia lupaa. Jos SVCH sisällytetään luvanvaraisten aineiden luetteloon, yritykset voivat hakea ECHAlta sille lupaa määriteltyihin käyttötarkoituksiin, joiden ulkopuolella sitä ei saa käyttää. Karsinogeenit, lisääntymistoksiset aineet ja mutageenit sekä hengitysteitä herkistävät aineet luokitellaan SVHC-aineiksi, mutta muitakin aineita voidaan ehdottaa.

Pitkällä aikavälillä kaikkein vaarallisimmat aineet pitäisi korvata vähemmän vaarallisilla aineilla. Korvaaminen ja käytön lopettaminen ovat myös ensisijaisia toimenpiteitä työntekijöiden suojelemiseksi. Muista tarkistaa kansallisesta lainsäädännöstä, mitä erityisiä toimenpiteitä kieltoja ja käyttörajoituksia on sovellettava.

• Euroopan kemikaaliviraston sivut rajoituksista ja luvista
• Työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvien kemiallisten riskien pienentäminen korvaamisen avulla
• OSHwikin artikkeli vaarallisten aineiden korvaamisesta
• Tiedotteet: Kemiallisten aineiden korvaaminen työpaikalla
• SUBSPORT – korvausta käsittelevä portaali

REACH-asetuksella perustettiin myös Euroopan kemikaalivirasto ECHA, jolla on keskeinen koordinointi- ja täytäntöönpanorooli koko prosessissa.

Kansalliset neuvontapalvelut tukevat virastoa ja tarjoavat neuvoja ja tietoa. Ne vastaavat usein toiminnan yhteensovittamisesta kansallisten työterveysviranomaisten kanssa.

• Euroopan kemikaaliviraston sivut REACH-menettelystä
• Kansalliset REACH-neuvontapalvelut
• Ympäristöasioiden pääosaston sivut REACH-menettelystä
• Sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston sivut REACH-menettelystä