Factsheet 12 - Työterveys ja työturvallisuus sekä työllistettävyys: ohjelmat, käytännöt ja kokemukset

Työllistettävyydestä on viime vuosina tullut yksi tärkeistä poliittisista aloitteista, joita hallitukset ovat tehneet parantaakseen kansantalouksien työllisyyden tasoa. Työllistettävyyttä pidetään pääasiassa työmarkkinoilla tapahtuvana väliintulona. Vaikka työllistettävyydestä ei ole yhtä yksimielistä määritelmää, se liittyy pääasiassa työntekijöiden ja työttömien tietojen ja taitojen parantamiseen jatkokoulutuksen ja ammattikoulutuksen avulla. Tavoitteena on auttaa työpaikan löytämisessä tai säilyttämisessä. Työturvallisuuden ja -terveyden sekä työllistettävyyden välistä yhteyttä käsiteltiin laajasti ensimmäisen kerran syyskuussa 1999 konferenssissa, jonka virasto ja Euroopan unionin silloinen puheenjohtajavaltio Suomi yhdessä järjestivät. Sen jälkeen virasto on järjestänyt seurantaa, johon sisältyy tässä yhteenvetona esitettävä raportti. Sen mukaan on paljon tapoja, joilla työturvallisuudesta ja -terveydestä voi olla hyötyä työllistettävyyden parantamisessa. Niitä ovat työtilojen (uudelleen)suunnittelu, terveellinen ja turvallinen työympäristö, koulutus ja uudelleenkoulutus, työn vaatimusten arviointi, terveydentilan määritykset, terveysseulonnat ja toimintakyvyn arvioinnit. Raporttiin on koottu 26 tapaustukimusta aloitteista, jotka ovat peräisin erilaisista organisaatioista ja jotka jaetaan neljään pääluokkaan: - Ohjelmat, jotka käsittelevät terveys- ja turvallisuusriskejä tarkoituksena ennaltaehkäistä työtapaturmia ja ammattisairauksia. Nämä ohjelmat kohdentuvat usein tiettyihin riskiryhmiin. - Sairastuneiden työntekijöiden kuntouttaminen tarjoamalla palveluja tai muokkaamalla työpaikkaa siten, että se auttaa sairasta tai vammautunutta toipumaan ja palaamaan työhön. - Aloitteet pitkään työkyvyttöminä olleiden työelämään paluuta varten - Työpaikan terveyttä edistävät aloitteet, joissa työpaikkaa käytetään kehyksenä toiminnalle, jonka tarkoituksena on parantaa työvoiman yleistä terveydentilaa. Raportti ei vain kuvaa 26 aloitetta, osallistuneita, saavutettuja tuloksia ja esiintyneitä ongelmia, vaan myös arvioi aloitteiden vaikutusta ja tarkastelee saatujen kokemusten yleistettävyyttä tai sovellettavuutta. Seuraavassa esitetään pääpiirteittäin seitsemän esimerkkiä raportista.