Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Omat työkalut
Siirry sisältöön. Hae UKK Ohjeita Virastosta

Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto

Valitse kieli:

Viraston verkosto
Loading
Sijainti: Pääsivu Säädökset EU:n direktiivit

EU:n direktiivit

Direktiivi on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisältyvä säädös. Se on kokonaisuudessaan sitova, ja jäsenvaltioiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajassa. Direktiivi tulee voimaan sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Työturvallisuutta ja työterveyttä koskevien EU:n direktiivien oikeudellinen perusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artikla (aiempi EY-sopimuksen 137 artikla), jolla EU valtuutetaan hyväksymään tämän alan direktiivejä. Sittemmin on hyväksytty hyvin monenlaisia EU:n direktiivejä, joissa määritetään turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi. Saattaessaan EU:n direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltiot voivat hyväksyä työntekijöiden suojelemiseksi tiukempia sääntöjä, ja siten työturvallisuutta ja työterveyttä koskevat lainsäädännölliset vaatimukset voivat vaihdella EU:n jäsenvaltioiden välillä.

EU:n direktiivejä koskevat tiedot on esitetty tässä osassa aiheittain. Lisätietoa tietystä EU:n direktiivistä saat klikkaamalla jotakin alla olevista ryhmistä.

Yhteenvedot ovat saatavilla ainoastaan englannin kielellä, mutta direktiivien tekstit ovat kokonaisuudessaan saatavilla kaikilla EU:n kielillä kunkin yhteenvedon lopussa olevien linkkien kautta.

Yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa määritetään Euroopan työturvallisuus- ja työterveyspolitiikan poliittinen kehys. EU:n tasolla lainsäädäntöaloitteiden lähtökohtana on Euroopan komission laatima lainsäädäntöehdotus. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (entinen yhteispäätösmenettely) neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät EU:n direktiivit. Joissakin tapauksissa ne siirtävät lainsäädäntövallan Euroopan komissiolle direktiivien ajanmukaistamiseksi teknisesti.

Euroopan työmarkkinaosapuolet ovat työturvallisuuden ja työterveyden alalla keskeisessä asemassa päätöksentekomenettelyssä, sillä niitä on kuultava menettelyn eri vaiheissa. Perussopimuksessa määrätään myös mahdollisuudesta tehdä itsenäisiä sopimuksia. Tähän mennessä eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun seurauksena on hyväksytty useita itsenäisiä sopimuksia.

Puitedirektiivin perusteella hyväksyttiin useita yksittäisiä direktiivejä , jotka koskevat työturvallisuuden ja työterveyden erityisnäkökohtia. Puitedirektiiviä sovelletaan kuitenkin yhä kaikkiin yksittäisten direktiivien kattamiin aloihin. Jos yksittäisten direktiivien sisältämät säännökset ovat tiukempia ja tarkempia, ne ovat etusijalla. Yksittäisillä direktiiveillä muokataan puitedirektiivin periaatteita koskemaan

  • erityistehtäviä (esim. käsin tapahtuva taakkojen käsittely)
  • työssä esiintyviä erityisiä vaaroja (esim. altistuminen vaarallisille aineille tai fysikaalisille tekijöille)
  • erityisiä työpaikkoja ja aloja (esim. tilapäiset työmaat, kaivannaisteollisuus, kalastusalukset)
  • erityisiä työntekijäryhmiä (esim. raskaana olevat naiset, nuoret työntekijät, työntekijät, joilla on määräaikainen työsopimus)
  • tiettyjä työhön liittyviä näkökohtia (esim. työaikajärjestelyt).

Yksittäisissä direktiiveissä määritetään, miten riskejä on arvioitava, ja joissakin tapauksissa raja-arvoja tietyille aineille tai tekijöille.

Yksittäisissä direktiiveissä määritetään vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi , ja jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai vahvistaa tiukempia suojamääräyksiä.

Lisäksi useissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan (aiempi EY-sopimuksen 95 artikla) perustuvissa EU:n direktiiveissä säädetään turvallisuus- ja terveysnäkökohdista. Kyseisen oikeusperustan nojalla hyväksyttiin useita niin sanotun uuden lähestymistavan mukaisia teknisiä direktiivejä, joiden perusteella eurooppalaiset standardointielimet – Euroopan standardointikomitea (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI) – laativat ja ajantasaistavat säännöllisesti eurooppalaisia standardeja.

 

Turvallisuus- ja terveyslainsäädännön historiallinen tausta

EU:n ensimmäiset työturvallisuutta ja työterveyttä koskevat direktiivit hyväksyttiin markkinoiden yhdenmukaistamista koskevien yleisten säännösten pohjalta (aiemmat EY-sopimuksen 100 ja 100a artikla). Tähän oli syynä se, että perussopimukseen ei sisältynyt nimenomaan työturvallisuus- ja työterveysalaa koskevaa lainsäädäntövaltaa 1980-luvun puoliväliin saakka. Siihen asti työturvallisuuden ja työterveyden katsottiin liittyvän Euroopan talousyhteisön markkinoiden yhdenmukaistamista ja talousalaa koskevaan politiikkaan. Tältä pohjalta hyväksyttiin esimerkiksi direktiivi 77/576/ETY työpaikkojen turvamerkintää koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä ja direktiivi 78/610/ETY vinyylikloridimonomeerille altistuvien työntekijöiden terveyden suojelemista koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä.

Vuoden 1987 Euroopan yhtenäisasiakirja oli tärkeä edistysaskel, koska sillä sisällytettiin perussopimukseen uusi sosiaalipolitiikkaa koskeva oikeussäännös, jolla pyritään "parantamaan erityisesti työympäristöä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi". Tämän säännöksen lisääminen perussopimukseen toi selvästi esiin turvallisten työolojen merkityksen. Lisäksi uusissa sosiaalisissa määräyksissä Euroopan komissio valtuutettiin edistämään työnantajien ja työntekijöiden edustajien välistä työmarkkinavuoropuhelua EU:n tasolla.

Amsterdamin sopimus vahvisti vuonna 1997 entisestään Euroopan sosiaalipolitiikan aloihin liittyvää lainsäädäntövaltaa sisällyttämällä sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen EY:n perustamissopimukseen. Lissabonin sopimuksessa säilytettiin aiemmat EY-sopimuksen 136 artikla ja sitä seuraavat artiklat (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artikla ja sitä seuraavat artiklat) – sosiaalipolitiikkaa koskevien artiklojen uudelleennumerointia lukuun ottamatta.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: