Työperäisiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät EU:n lakisääteiset vaatimukset

Johdanto

Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (TULES) liittyvät EU:n lakisääteiset vaatimukset sisältävät kansainvälisiä yleissopimuksia ja normeja, EU:n direktiivejä ja EU:n normeja.

Kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on tehnyt useita tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyviä yleissopimuksia. Tietyn määrän valtioita piti ratifioida nämä yleissopimukset, ennen kuin niistä tuli oikeudellisesti velvoittavia.

EU:n tasolla on annettu useita direktiivejä, jotka liittyvät tuki- ja liikuntaelinsairauksiin joko suoraan tai välillisesti. Kunkin jäsenvaltion on pantava EU:n direktiivi täytäntöön kansallisella säädöksellä, ennen kuin se tulee voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa. Direktiivissä vahvistetaan yhteisesti sovitut tavoitteet EU:n jäsenvaltioille, jotka voivat kuitenkin vapaasti päättää keinoista niiden saavuttamiseksi. Näitä direktiivejä on täydennetty erilaisilla EU:n EN-normeilla, joissa tarkennetaan yksityiskohdat ja jotka mahdollistavat direktiivien täytäntöönpanon.

Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) on julkaissut kansainvälisiä normeja, jotka koskevat työpisteiden ergonomisia vaatimuksia, riskien arviointimenetelmiä sekä muita tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyviä näkökohtia.

ILO:n yleissopimukset

• Sop127 – Enimmäispainosta tehty yleissopimus
  Hyväksytty: 28.06.1967
  Tärkeimmät vaatimukset:
  1. kukaan työntekijä ei saa kuljettaa niin painavaa taakkaa, että se saattaa vaikuttaa haitallisesti hänen terveyteensä tai turvallisuuteensa
  2. jokaisen taakkojen käsinkuljetukseen määrätyn työntekijän on saatava riittävää koulutusta tai opetusta
  3. taakkojen käsinkuljetuksessa on mahdollisuuksien mukaan käytettävä asianmukaisia teknisiä apulaitteita.
• Sop148 – Työympäristö (ilman epäpuhtaudet, melu ja tärinä) 
  Hyväksytty: 20.06.1977 
  Tärkeimmät vaatimukset:
  1. työympäristöstä on poistettava mahdollisuuksien mukaan kaikki tärinän aiheuttamat vaarat
  2. työnantajan on tarvittaessa hankittava käyttöön henkilökohtaiset suojavälineet
  3. kaikille asiaankuuluville henkilöille on tiedotettava ja annettava opastusta tärinäriskien vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle.
     
• Sop155 – Työterveys ja -turvallisuus
  Hyväksytty: 22.06.2001 
  Tällä yleissopimuksella päättäjät ja työnantajat velvoitetaan varmistamaan, että työpaikat, koneet ja laitteet ovat turvalliset eivätkä vaaranna työntekijöiden terveyttä.
• Sop167 – Työterveys ja -turvallisuus rakennusalalla
  Hyväksytty: 20.06.1988
  Tämä yleissopimus koskee vain rakennustyöntekijöitä. Siinä määrätään rakennusalan nostolaitteista, nostoapuvälineistä, kuljetuslaitteista, maansiirtolaitteista ja materiaalinkäsittelylaitteista.
• Sop184 – Maatalousalan työterveys ja -turvallisuus
  Hyväksytty: 21.06.2001
  Tämä yleissopimus koskee vain maataloustyöntekijöitä. Siinä määrätään maatalousalan koneiden käyttöturvallisuudesta ja ergonomiasta sekä tavaroiden käsittelystä ja kuljetuksesta.

EU:n direktiivit

• 89/391/ETY
  Tämä yleinen puitedirektiivi toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi ei suoranaisesti liity tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Siinä kuitenkin velvoitetaan työnantajat toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta työntekijöiden turvallisuus ja terveys voidaan turvata kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa.
• 89/654/ETY
  Tässä direktiivissä säädetään sekä jo käytössä oleville työpaikoille että ensimmäistä kertaa käytettäville työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Vapaata liikkuvuutta työpisteissä koskevat vaatimukset liittyvät myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyyn.
• 89/655/ETY - 89/656/ETY
  Direktiivit 89/655/ETY ja 89/656/ETY koskevat työvälineiden ja henkilönsuojainten soveltuvuutta, jolla on vaikutusta tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiin. Kaikkien henkilönsuojainten on oltava ergonomian vaatimusten mukaisia ja työntekijän terveydentilan huomioon ottavia. Niiden on myös sovittava hyvin kantajansa ylle, kun tarvittavat säädöt on tehty.
• 90/269/ETY
  Tässä direktiivissä kuvataan työnantajien velvollisuuksia sellaisessa käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä, johon liittyy selän vahingoittumisen vaara.
• 90/270/ETY
  Tällä direktiivillä vahvistetaan näyttöpäätetyölle, ympäristölle ja tietokoneen käyttäjäliittymälle asetettavat työsuojelun vähimmäisvaatimukset. Työnantajien on selvitettävä työpisteisiin liittyvät turvallisuus- ja terveysriskit ja toteutettava aiheelliset toimenpiteet poistaakseen nämä riskit.
• 93/104/EY
  Tämä direktiivi on annettu työajan järjestämisestä. Työn yksitoikkoisuuden ja väsymyksen kaltaiset tekijät voivat lisätä tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä. Tässä direktiivissä säädetään taukoihin, viikoittaiseen lepoaikaan, vuosilomaan, yötyöhön, vuorotyöhön ja työaikajärjestelyihin liittyvistä vaatimuksista.
• 98/37/EY
  Tässä direktiivissä säädetään koneista. Koneiden suunnittelussa on otettava huomioon ergonomiset periaatteet siten, että käyttäjän toimintaa hankaloittavien, rasittavien ja psyykkisesti kuormittavien tekijöiden vaikutus on vähennetty mahdollisimman pieneksi. Ergonomisia periaatteita on sovellettava myös hallintalaitteisiin, henkilönsuojaimiin ja kuljettajan istuimiin. Kone on suunniteltava siten, että tärinästä johtuvat vaarat on vähennetty alimmalle mahdolliselle tasolle. Direktiivissä on myös tärkeää tietoa mekaanisten vaaratekijöiden torjunnasta. Rikkoutumisvaara käytön aikana on yksi tällainen vaaratekijä.
• 2002/44/EY
  Tässä direktiivissä säädetään käsitärinän ja kokokehotärinän altistuksen raja-arvoista ja toiminta-arvoista. Työnantajien on arvioitava riskit, estettävä tai vähennettävä altistusta sekä annettava työntekijöille tietoja ja koulutusta tärinäriskien vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle. Direktiivissä asetetaan myös työntekijöiden terveydentilan seurantaa koskevia vaatimuksia.
• 2006/42/EY
  Tätä direktiiviä sovelletaan koneisiin, vaihdettaviin laitteisiin, turvakomponentteihin, nostoapuvälineisiin, ketjuihin, köysiin ja vöihin, nivelakseleihin ja puolivalmisteisiin. Siinä säädetään myös koneen suunnittelua ja rakentamista koskevista olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista.

Normit

Vain tuki- ja liikuntaelinsairauksien kannalta tärkeimmät normit kuvaillaan tarkemmin.

• EN 614: Koneturvallisuus. Ergonomiset suunnitteluperiaatteet
  Tässä perusnormissa vahvistetaan säännöt, joita on sovellettava erityisesti koneen suunnitteluprosessissa. Siinä vahvistetaan suunnittelijoille ergonomisia sääntöjä, jotta käyttäjän terveys ja turvallisuus voidaan ottaa huomioon kaikilla toiminnan osa-alueilla. Normissa on kaksi osaa:
  1. EN 614-1: Koneturvallisuus. Ergonomiset suunnitteluperiaatteet.
     Terminologia ja yleiset periaatteet
     Tässä osassa vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat suunnitteluprosessia, antropometrian ja biomekaniikan huomioon ottamista, ohjaimia, vuorovaikutuksia fyysisen työympäristön kanssa, melua, tärinää, lämpöpäästöjä, valaistusta, vaarallisia aineita ja säteilyä sekä vuorovaikutuksia työprosessissa.
  2. EN 614-2: Koneturvallisuus. Ergonomiset suunnitteluperiaatteet.
     Työtehtävien ja koneen suunnittelun väliset vuorovaikutukset
     Tässä osassa vahvistetaan ergonomian sisällyttämistä suunnitteluprosessiin koskevat tärkeimmät säännöt. Siinä kuvataan hyvin suunniteltujen työtehtävien ominaisuuksia, työprosessin suunnittelumenetelmiä ja työprosessin suunnittelun arviointia.
• EN 1005: Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky
  Tässä normissa on yksityiskohtaista tietoa työtehtäviin liittyvistä tuki- ja liikuntaelinten riskeistä ja keinoista niiden vähentämiseksi. Normissa on viisi osaa: neljä osaa on jo hyväksytty, ja tekninen komitea CEN/TC 122 ”Ergonomia” laatii parhaillaan yhtä osaa.
1. EN 1005-1: Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky.
   Termit ja määritelmät
   Tämä osa kattaa EN 1005:n kaikkiin osiin liittyvät termit ja määritelmät, peruskäsitteet ja parametrit. Nämä termit ja määritelmät koskevat raajojen liikkeitä työn aikana, pitotyyppejä, työpisteissä olevia esineitä, asentoa, työn kestoa ja palautumista.
2. EN 1005-2: Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky.
   Koneen ja sen osien manuaalinen käsittely
   Tässä osassa annetaan ergonomisia suosituksia koneen ja sen osien suunnitteluun, johon liittyy manuaalinen käsittely ammatti- ja kotitalouskäytössä. Se koskee vähintään 3 kiloa painavien koneiden, koneiden osien ja koneella työstettävien kappaleiden (aihio / valmis tuote) manuaalista käsittelyä, kun kantomatka on alle 2 metriä. Siinä esitetään manuaaliseen käsittelyyn liittyvien riskien arviointimenetelmiä kolmialuejärjestelmän avulla. Se ei koske kappaleiden kannattelua (kävelemättä), kappaleiden työntämistä tai vetämistä, käsikoneita tai istuen tapahtuvaa käsittelyä.
   
3. EN 1005-3: Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. 
   Koneen käytön suositellut voimarajat
   Tässä osassa annetaan koneiden valmistajille ohjeita lihasvoiman käytön aiheuttamien terveysriskien vähentämiseksi mahdollisimman alhaisiksi. Normissa täsmennetään menetelmiä lihasten suorituskyvyn arvioimiseksi aikuisilla. Lihasvoimaa tarkastellaan kehon ollessa sekä staattisessa asennossa että liikkeessä. Normissa esitetään myös menettely sellaisen työnaikaisen ylikuormitusriskin arvioimiseksi, joka voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia.
4. prEN 1005-4: Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky.
   Koneesta aiheutuvien työasentojen arviointi
   Tässä osassa annetaan ohjeita koneen ja sen osien suunnitteluun, jotta voidaan arvioida ja hallita koneesta aiheutuvien asentojen ja liikkeiden terveysriskejä. Normissa esitetään vartalon nojautumisen, käsivarren yläosan asennon, niskan taivuttamisen ja kiertämisen ja katseen suunnan eri lajeja ja asteita. Työasennot luokitellaan hyväksyttäviksi, tietyin ehdoin hyväksyttäviksi ja hylättäviksi niiden lajin ja liikkeen esiintymistiheyden mukaan.
5. prEN 1005-5: Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky.
   Nopeasti toistuvan käsittelyn riskin arviointi
   Tässä osassa esitetään riskinarviointimenetelmä ja annetaan ohjeita toistuvan käsittelyn terveysriskien vähentämiseksi. Normin avulla voidaan määrittää tuki- ja liikuntaelinsairauksien riski, kun otetaan huomioon etenkin toistuvien työtehtävien vaikutukset yläraajoihin.
• EN ISO 9241: Näyttöpäätteellä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset
1. EN ISO 9241-4: Näyttöpäätteellä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset Näppäimistöä koskevat vaatimukset
   Tätä normia sovelletaan paikallaan käytettävien näppäimistöjen suunnitteluun, ja siinä annetaan ohjeita tyypillisissä toimistotehtävissä käytettävien näppäimistöjen suunnittelusta käyttäjien rajoitusten ja edellytysten kannalta. Se liittyy sellaisiin näppäimistöjen yleisen suunnittelun näkökohtiin, jotka voivat vaikuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, kuten näppäimistön kaltevuuteen, sen pintaprofiiliin ja materiaaliominaisuuksiin sekä näppäimistön asemointiin.
2. EN ISO 9241-5: Näyttöpäätteellä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset Työpisteen järjestelyt ja työasennot
   Tässä normissa vahvistetaan ergonomiset perusperiaatteet, joita sovelletaan käyttäjän vaatimuksiin, suunnitteluun ja työpistevälineiden hankintaan näyttöpäätteillä suoritettavissa toimistotehtävissä. Siinä annetaan yleistä tietoa asennosta, tukipinnoista, työtuoleista ja järjestelyistä työtilassa. 
   
3. EN ISO 9241-9: Näyttöpäätteellä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset Muiden syöttölaitteiden kuin näppäimistöjen vaatimukset
   Tässä normissa annetaan vaatimuksia ja suosituksia muiden syöttölaitteiden kuin näppäimistöjen suunnittelusta. Näihin kuuluvat hiiret, tähtäinhiiret, ohjaussauvat, ohjauspallot, laatat ja kerrostukset, kosketusnäytöt, piirtimet ja valokynät. Normi liittyy biomekaaniseen kuormitukseen, ja siinä otetaan erityisesti huomioon asento (käyttö, jossa ei poiketa tarpeettomasti luontaisesta asennosta), ponnistus (käyttö, jossa ei tarvita liiallista ponnistusta) ja käyttäjien koulutus.
• prEN 13921: Henkilönsuojaimet. Ergonomiset periaatteet
  Tässä normissa annetaan ohjeita henkilönsuojainten yleisistä ergonomisista ominaisuuksista. Siinä käsitellään erityisesti periaatteita, jotka liittyvät henkilönsuojainten antropometrisiin ominaisuuksiin sekä henkilönsuojaimen ja ihmiskehon biomekaaniseen vuorovaikutukseen.
• EN ISO 12100: Koneturvallisuus. Perusteet ja yleiset suunnitteluperiaatteet
1. EN ISO 12100-1: Koneturvallisuus. Perusteet ja yleiset suunnitteluperiaatteet Peruskäsitteet ja menetelmät
2. EN ISO 12100-2: Koneturvallisuus. Perusteet ja yleiset suunnitteluperiaatteet Tekniset periaatteet
   Nämä normit osoittavat, miten ihmisen ominaisuuksiin ja edellytyksiin huonosti sopivat koneet voivat aiheuttaa fysiologisia (tuki- ja liikuntaelinten) vaivoja sekä psyykkis-fysiologisia ongelmia ja lisätä inhimillisiä virheitä. Normeissa annetaan ohjeita ergonomisista näkökohdista, kuten epämukavien asentojen välttämisestä, melusta, helppokäyttöisyydestä ja tärinästä.

Aiheeseen liittyviä kansallisia säädöksiä

• Direktiivi 90/269/ETY koskee työsuojelun vähimmäisvaatimuksia sellaisessa käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä, johon liittyy erityisesti selän vahingoittumisen vaara. Useimmissa jäsenvaltioiden tulkinnoissa tästä direktiivistä keskitytään vahvistamaan enimmäiskuormitus. Joissakin kansallisissa säädöksissä on kuitenkin omaksuttu kokonaisvaltainen lähestymistapa.
  Esimerkiksi Ruotsin säädöksissä käsitellään kaikkia työasentoja ja liikkeitä. Säädösten täytäntöönpanoa koskevat työsuojelutarkastusohjeet ovat soveltamisalaltaan paljon laajempia kuin direktiivi, sillä ne kattavat kaiken toistuvan työn, työasennot, työvälineiden ja työskentelyalueiden ergonomisen suunnittelun sekä työntekijöiden tarpeen siirtyä erilaisiin työtehtäviin ja pitää taukoja tarvittaessa, samoin kuin raskaisiin nostotehtäviin liittyvät keskeiset erityiskysymykset. Työnantajien on arvioitava tuki- ja liikuntaelinsairauksien mekaanisten ja psykososiaalisten riskitekijöiden väliset yhteydet sekä annettava ohjeita riskinarvioinnin toteuttamisesta erilaisissa tilanteissa.
  
• Direktiivi 90/270/ETY näyttöpäätetyölle asetettavista työsuojelun vähimmäisvaatimuksista
  Direktiivillä terveydentilan seuranta rajataan silmä- ja näkötesteihin, eikä siinä keskitytä muihin terveysriskeihin (kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin). Ranskan ja Belgian täytäntöönpanosäädöksissä velvoitetaan näyttöpäätteitä käyttävät työntekijät käymään erityisseurannassa, jonka sisältöä ei määritellä. Näin työterveysyksiköille jää enemmän aikaa näitä työntekijöitä koskeviin ennaltaehkäiseviin terveystoimenpiteisiin. Suomessa seurantatehtävä on erikseen laajennettu koskemaan terveyttä yleensä ja Italiassa tuki- ja liikuntaelinsairauksia.