Frequently Asked Questions

Usein esitettyjä kysymyksiä

1. Onko näiden sairauksien ehkäisemisestä olemassa lainsäädäntöä ja standardeja?

   Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (TULES) liittyvät EU:n lakisääteiset vaatimukset sisältävät kansainvälisiä yleissopimuksia ja standardeja, EU:n direktiivejä ja eurooppalaisia standardeja.

   Kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on tehnyt useita tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyviä yleissopimuksia. Tietyn määrän valtioita piti ratifioida nämä yleissopimukset, ennen kuin niistä tuli oikeudellisesti velvoittavia.

   EU:n tasolla on annettu useita direktiivejä, jotka liittyvät tuki- ja liikuntaelinsairauksiin joko suoraan tai välillisesti. Direktiivi edellyttää lainsäädännön kansallista täytäntöönpanoa kuusakin jäsenaltiossa tullakseen siellä voimaan. Direktiivissä on yhteisesti sovitut tavoitteet EU:n jäsenvaltioille, jotka voivat kuitenkin vapaasti päättää keinoista niiden saavuttamiseksi. Näitä direktiivejä on täydennetty EU:n EN-standarisarjoilla, joissa tarkennetaan yksityiskohdat ja jotka mahdollistavat direktiivien täytäntöönpanon.

   Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) on julkaissut kansainvälisiä standardeja, jotka koskevat työpisteiden ergonomisia vaatimuksia, riskien arviointimenetelmiä sekä muita tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyviä näkökohtia.

   Lisätietoja: Työperäisiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät EU:n lakisääteiset vaatimukset

   
   

2. Mitä työperäiset niska- ja yläraajasairaudet ovat?

   Työperäiset niska- ja yläraajasairaudet ovat vammoja kehon rakenteissa, kuten lihaksissa, nivelissä, jänteissä, nivelsiteissäja hermoisa, tai paikallisia verenkiertojärjestelmän häiriöitä, joiden syy on ensisijaisesti työssä tai työympäristössä tai joita työhön liittyvät tekijät pahentavat.

   Useimmat työperäiset niska- ja yläraajasairaudet pahenevat vähitellen ja johtuvat siitä, että työntekijän niskaan ja yläraajoihin on kohdistunut toistuvasti ja pitkään suurta tai pientä kuormitusta. Työperäiset niska- ja yläraajasairaudet voivat kuitenkin olla myös akuutteja vammoja, kuten onnettomuuksissa saatuja murtumia.

   Näitä sairauksi voi esiintyä niskassa, hartioissa ja yläraajoissa. Osassa työperäisistä niska- ja yläraajasairauksista, esimerkiksi jännetulehduksessa, rannekanavaoireyhtymässä, tärinän aiheuttamassa valkosormisuudessa ja TOS-oireyhtymässä, merkit ja oireet ovat tarkkaan määriteltävissä. Sen sijaan osaa on vaikea määritellä, sillä niihin liittyy vain kipua, särkyä, puutumista ja pistelyä.

   Työperäisiä niska- ja yläraajasairauksia kutsutaan joskus nyrjähdyksiksi tai venähdyksiksi, toistuvasta rasituksesta johtuviksi vammoiksi (RSI) tai vähitellen kehittyviksi vammoiksi (CTD).

   
   

3. Mitä tuki- ja liikuntaelinsairaudet (TULES) ovat?

   Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat vammoja kehon rakenteissa, esimerkiksi lihaksissa, nivelissä, jänteissä, nivelsiteissä ja hermoissa, tai paikallisia verenkiertojärjestelmän häiriöitä, joiden ensisijainen syy tai paheneminen liittyy työhön tai työympäristöön.

   Useimmat työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet kehittyvät vähitellen. Ne johtuvat siitä, että työntekijän tuki- ja liikuntaelimistöön on kohdistunut toistuvasti ja pitkään suuri tai pieni kuormitus. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet voivat kuitenkin olla myös akuutteja vammoja, kuten onnettomuuksissa saatuja murtumia.

   Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat erityisesti selän, niskan, hartioiden ja yläraajojen vaivoja, mutta ne voivat vaikuttaa myös alaraajoihin. Osa tuki- ja liikuntaelinsairauksista, esimerkiksi rannekanavaoireyhtymä, on tarkkaan määriteltävissä, sillä niiden merkit ja oireet ovat hyvin selvät. Sen sijaan joitakin näistä vaivoista on vaikea määritellä, sillä potilas tuntee särkyä tai kipua, mutta nimenomaista sairautta ei kyetä diagnosoimaan tarkkaan.

   
   

4. Miten laaja ongelma tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat?
   • Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin työperäinen vaiva EU:n 27 jäsenvaltiossa: 25 prosenttia EU:n työntekijöistä kärsii selkäkivuista ja 23 prosenttia lihassärystä.
   • Koko EU:ssa 62 prosenttia työntekijöistä altistuu toistuville käsi- ja käsivarsiliikkeille, 46 prosenttia työskentelee kipua aiheuttavissa tai väsyttävissä asennoissa ja 35 prosenttia joutuu kantamaan tai siirtämään raskaita kuormia vähintään neljäsosan työajastaan.
   • Naiset altistuvat fyysisille riskitekijöille yleensä vähemmän kuin miehet, mutta naiset ja miehet kärsivät yhtä lailla käsi- tai käsivarsiliikkeistä ja työskentelystä kipua aiheuttavissa tai väsyttävissä asennoissa.
   • Naiset altistuvat tietyille riskeille selvästi enemmän kuin miehet. Esimerkiksi 11 prosenttia naisista työskentelee vähintään neljäsosan työajastaan tehtävissä, joissa joudutaan siirtämään ihmisiä, kun miehillä vastaava luku on 6 prosenttia.
   • Tuki- ja liikuntaelinsairaudet tulevat kalliiksi niin välittömiltä kustannuksiltaan (vakuutus-, korvaus-, lääkintä- ja hallintokustannukset) kuin myös välillisiltä kustannuksiltaan (tuottavuuden heikentyminen).
   
   

5. Miten tuki- ja liikuntaelinsairauksia voidaan torjua?

   Tuki- ja liikuntaelinsairauksien torjunta edellyttää työnjohdolta kokonaisvaltaista lähestymistapaa asiaan. Tällä lähestymistavalla on pyrittävä paitsi uusien sairauksien ehkäisemiseen myös siihen, kuinka tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivät työntekijät pidetään työssä, kuinka heidät kuntoutetaan ja saadaan palaamaan työelämään.

   Voit välttää tuki- ja liikuntaelinsairauksia:

   • vältä niihin liittyviä riskitekijöitä
   • arvioi riskit, jotka eivät ole vältettävissä
   • puutu riskien alkutekijöihin
   • mukauta työ yksilölle sopivaksi
   • ota käyttöön asianmukaista tekniikkaa
   • korvaa vaaraa aiheuttavat tekijät turvallisilla tai vähemmän vaarallisilla vaihtoehdoilla
   • laadi yleinen, yhtenäinen ehkäisystrategia, joka koskee kaikenlaista fyysistä rasitusta
   • aseta yleiset turvatoimenpiteet yksilöiden noudattamien turvatoimien edelle
   • anna työntekijöille asianmukaiset ohjeet, siten voit edistää tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivien työntekijöiden työssä pysymistä
   • tarjoa mahdollisuus kuntoutukseen
   • auta tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiviä tai kärsineitä työntekijöitä palaamaan työelämään.
   
   

6. Mitä on otettava huomioon, kun päätetään ehkäisytoimista?

   Ehkäisytoimista päätettäessä on pohdittava hyvin monenlaisia mahdollisia muutoksia:

   • Työpaikka — Voidaanko esimerkiksi suunnittelua parantaa siten, etteivät työntekijät joudu voimankäyttöä vaativissa tehtävissä työskentelemään hankalassa ja pitkään samassa asennossa?
   • Työvälineet — Onko työkalut suunniteltu ergonomisesti? Voidaanko työtehtävää keventää koneiden avulla? Lisääkö tällaisten koneiden käyttö altistumista käsitärinälle?
   • Työntekijät — Työntekijöiden on saatava koulutusta, jotta he ovat tietoisia ergonomisista tekijöistä ja jotta he tunnistavat vaaralliset työolot ja osaavat välttää niitä. Työntekijät on myös saatava ymmärtämään, miksi on tärkeää kiinnittää huomiota ennaltaehkäisyyn ja mitä laiminlyönneistä voi seurata. Heidän on lisäksi tiedostettava, että hyvien käytäntöjen ja työmenetelmien omaksuminen vähentää särkyä eikä alenna palkkaa.
   • Työtehtävät — Yksi tärkeimmistä vaatimuksista on alentaa työtehtävän fyysistä vaativuutta vähentämällä voimankäyttöä, toistoliikkeitä, työskentelyä hankalassa asennossa ja/tai tärinää. Tämä edellyttää usein uusien työkalujen tai työmenetelmien käyttöä.
   • Työnjohto — Voidaan esimerkiksi parantaa työn suunnittelua tai ottaa käyttöön turvallisia työjärjestelmiä. Työtehtäviä voidaan ehkä kierrättää työntekijöiden kesken, jotta voidaan vähentää toistoliikkeitä, käsiin kohdistuvaa rasitusta, pitkäkestoista taivuttelua ja kiertoliikkeitä.
   • organisaatiotaso — Käytännön ratkaisuihin kuuluvat työn ja levon sopiva jaksottaminen uupumuksen välttämiseksi, taukojen järjestäminen ja työnkierto. Yritystasolla olisi määrätietoisesti kehitettävä vahvaa työsuojelukulttuuria, jotta huipputasolla sitouduttaisiin ja paneuduttaisiin entistä enemmän selvittämään ja hillitsemään tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskitekijöitä sekä parantamaan turvallisuus- ja valvontatoimia.
   None

7. Mitkä ammattiryhmät kuuluvat riskiryhmiin?

   Tuki- ja liikuntaelinsairauksia on kaikissa ammattiryhmissä, mutta niitä esiintyy etenkin seuraavissa ammattiryhmissä:

   • Maatalous-, metsätalous- ja kalastusalan työntekijät
   • Rakennusalan työntekijät
   • Puusepät
   • Kuljettajat
   • Sairaanhoitajat
   • Siivoojat
   • Kaivostyöläiset
   • Koneenhoitajat
   • Käsityöläiset
   • Vaatturit
   • Myyjät
   • Hotelli-, ravintola- ja ateriapalvelualan työntekijät
   • Sihteerit ja tekstinkäsittelijät
   • Lastaajat ja lastinpurkajat
   
   

8. Mitkä tekijät vaikuttavat tuki- ja liikuntaelinsairauksiin?

   Tuki- ja liikuntaelinsairauksia voivat aiheuttaa monet eri tekijät, kuten fyysiset ja biomekaaniset tekijät, työyhteisöön liittyvät ja psykososiaaliset tekijät sekä yksilölliset ja henkilökohtaiset tekijät. Ne voivat vaikuttaa yhdessä tai erikseen.

   Fyysiset tekijät:

   • Voimankäyttö, esimerkiksi nostaminen, kantaminen, vetäminen, työntäminen, työkalujen käyttäminen
   • Toistoliikkeet
   • Työskentely hankalassa ja pitkään samana pysyvässä asennossa, esimerkiksi siten, että käsivarret ovat hartialinjan yläpuolella; seisominen tai istuminen pitkään
   • Työkalujen ja pintojen aiheuttama paikallinen puristus
   • Tärinä
   • Kylmyys tai kuumuus
   • Huono valaistus, joka voi esimerkiksi aiheuttaa onnettomuuden
   • Melu, joka aiheuttaa muun muassa kehon jännittymistä

   Työyhteisöön liittyvät ja psykososiaaliset tekijät:

   • Työn vaativuus, työntekijän vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä työtehtäviä hän hoitaa, sekä vähäinen valinnanvapaus työssä
   • Tyytymättömyys työtä kohtaan
   • Työn yksitoikkoisuus ja kova työtahti
   • Työtovereilta, esimiehiltä ja johtajilta saatavan tuen vähäisyys

   Yksilölliset tekijät:

   • Aikaisemmat sairaudet
   • Fyysiset edellytykset
   • Ikä
   • Ylipainoisuus
   • Tupakointi
   
   

9. Millä aloilla esiintyy eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksia?

   Altistuminen fyysisille riskeille sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisimpiä maataloudessa ja rakennusalalla. Ongelma koskettaa kuitenkin kaikkia toimialoja.

   
   

10. Miten arvioidaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskejä?

    Työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus arvioida työpaikan riskit sekä ryhtyä toimiin työntekijöiden ja muiden riskiryhmiin kuuluvien turvallisuuden ja terveyden turvaamiseksi. Riskien arvioinnin avulla voidaan selvittää työpaikan vaarat ja riskiryhmät sekä päättää asianmukaisista ehkäisytoimista ja riskien seurannasta. Työntekijöiden osallistuminen on olennaista riskien arvioinnin ja hallinnan onnistumisen kannalta.

    Vaiheittain etenevä riskien arviointi sisältää seuraavaa:

    • Selvitetään vaarat: tarkastellaan työtehtäviä ja yksilöidään kaikki vaarat tai vaarojen yhdistelmät, jotka voivat johtaa tuki- ja liikuntaelinsairauksiin; keskustellaan työntekijöiden ja heidän esimiestensä kanssa; otetaan heidät mukaan riskien arviointiprosessiin sekä annetaan heille tietoa tuloksista ja toteutettavista toimista.
    • Pohditaan, ketkä kuuluvat riskiryhmiin ja miksi: otetaan huomioon kaikki mahdolliset riskiryhmät; ei unohdeta osa-aika- ja tilapäistyöntekijöitä eikä yritykselle palveluja tarjoavia alihankkijoita; otetaan työntekijät ja heidän esimiehensä mukaan arviointiprosessiin ja kerrotaan heille, mitä toimia aiotaan toteuttaa riskien vähentämiseksi.
    • Arvioidaan riskit ja päätetään toimista: pohditaan, miten altistuminen havaituille riskitekijöille voi johtaa tuki- ja liikuntaelinsairauksiin ja mitä on tehtävä niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi.
    • Seurataan riskejä ja tarkistetaan ehkäisytoimenpiteitä: kun työpaikalla tapahtuu välineisiin, menetelmiin, tehtäviin tai muihin seikkoihin liittyvä merkittävä muutos, on tärkeää varmistaa, ettei synny uusia huomioon otettavia vaaroja.