Miksi riskien arviontia tarvitaan?

• inhimilliset kustannukset työntekijöille ja heidän perheilleen (tilastojen taakse kätkeytyy oikeita ihmisiä)
• liiketoiminnan kustannukset organisaatioille ja yrityksille (sairauslomat, vakuutuskulut, tuottavuus, työntekijöiden vaihtuvuus, motivaatio, kilpailukyky jne.)
• yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset (terveydenhuoltojärjestelmien kuormittuminen).

Riskien arviointi on yksi työterveydestä ja työturvallisuudesta (TTT) annetujen puite- ja muiden direktiivien perusajatuksista. Panostamisesta valistukseen sekä resurssien, tietojen ja hyvien käytäntöjen edelleen välittämiseen on selkeää hyötyä.

Riskinarviointi on työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan eurooppalaisen lähestymistavan kulmakivi ja hyvästä syystä. Ellei riskinarviointia – riskinhallintaprosessin lähtökohtaa – tehdä kunnolla tai ollenkaan, tarvittavia ennaltaehkäiseviä toimia ei luultavasti ole käytössä.

Aivan liian usein organisaatiot laiminlyövät työpaikkojen asianmukaisen riskinarvioinnin. Riskien arviointi voi olla haasteellista erityisesti mikro- ja pk-yrityksille, mutta niin ei tarvitse olla.

Riskinarviointi kuuluu hyviin hallintotapoihin. Tällä alalla on käytettävissä EU:n lainsäädäntöä, muun muassa puitedirektiivi, sekä toimintaohjeita, tietoa ja hyviä käytäntöjä tarjoavia lähteitä.

Tarvitaan yhdennettyä riskinarvioinnin lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon riskinarvioinnin eri vaiheet, yksittäisten työnantajien erilaiset tarpeet ja työelämän muutokset.

Viraston kampanjassa keskitytään jakamaan tietoa yhdennetyn riskinarvioinnin yleisperiaatteista, sen merkityksestä ehkäisevien toimien tehokkuuden kannalta ja siitä, että riskinarviointi on välttämätöntä ja toteutettavissa.

Lisätietoja saat seuraavista lähteistä:

• Tiedote 80: ”Riskinarviointi – avain terveelliseen työhön”
• Tiedote 81: ”Riskinarviointi – tehtävät ja vastuunjako”
• Riskinarviointia käsittelevä erityissivusto

Miksi riskien arviointi on EU:n asia?

Tarve parantaa riskien arviointia tunnustettiin komission tiedonannossa (KOM (2004) 62 lopullinen), joka koski puitedirektiivin ja sitä edeltäneiden viiden yksittäisen direktiivin käytännön täytäntöönpanoa.

Tarkastelussa havaittiin seuraavaa:

• Organisaatioissa ei usein tunneta vaatimuksia eikä tiedetä, miten riskinarviointi tehdään.
• Riskien arviointi, dokumentointi ja valvonta eivät ole yleisesti levinneet.
• Riskien arviointia pidetään kertaluonteisena tehtävänä eikä se ole jatkuvaa.
• Riskejä ei analysoida eikä arvioida kokonaisuutena. Tämän vuoksi käyttöön otetaan yksittäisiä toimia ilman, että työpaikan oloja arvioitaisiin yhtenäisen lähestymistavan mukaisesti.
• Pinnallisissa riskinarvioinneissa keskitytään selvien ja välittömien riskien tunnistamiseen; pitkän aikavälin vaikutukset, jotka aiheutuvat esimerkiksi kemikaaleista, jätetään huomiotta.
• Riskien arvioinnissa otetaan harvoin huomioon psykososiaalisia riskejä ja työn järjestämiseen liittyviä riskitekijöitä.
• Työnantajat eivät seuraa riittävästi toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta.

Koska riskinarviointia korostava lähestymistapa otettiin käyttöön EU:n direktiiveillä, on selvää, että se on sisällytettävä yhdennettyyn hallintotapaan, jota kampanjalla edistetään.